Varustelua

Kaappien siivoilu ja pakkaaminen seuraavaan reissuun toi jo tutun ajatuksen päähäni varustelusta. Mitä enemmän kaivan tietoa, kyselen, kuuntelen ja etsin, sitä enemmän ja kalliimpia varusteita alkaa tarvitsemaan. Ja siihen olen kyllästynyt. Saisin kulutettua kaiken tienestini erilaisiin vaatteisiin ja varusteisiin helposti.

Lueskelin eräältä juoksufoorumilta kuinka kunnollisissa talvijuoksutrikoissa se lenkki sitten maistuukin. Tuli heti mieleen kun muutamia vuosia sitten harrastimme aamulenkkeilyä, ja eräs aamu kukaan ei porukasta ollut katsonut lämpömittaria lähtiessä ulos. Samat kamat kuin muinakin aamuina päälle ja juoksemaan. Ihmettelimme jossain vaiheessa kun kävi vähän henkeen ja tukka meni huurteeseen, mutta muuten oli ihan kiva hölkätä. Kotiin palattuani huomasin että pakkasta oli 20 astetta. Mutta ei ollut kylmä. Kun päällä oli jotkut kaapista löytyneet legginsit, epäilen että mallia Vero moda, niiden päällä HMn ohuet trikooverkkarit, Rukan kerrastopaita, ohut mainos treeni t-paita ja joku vanha tuulitakin tyyppinen takinroikale. Pipo päässä ja neulossormikkaat, tiedättehän ne one size fit all, maksaa pari euroa missä vaan kaupassa.

Pari päivää sitten kävin ostoksilla eräässä urheiluvälinekaupassa. Katselin kivannäköisiä lasketteluhanskoja ja mietin että tarvisin varmaan jotkut tällaiset. Ne maksoi 99 euroa. Muistelin viimetalvista laskettelua käsissäni alle 20 euron rukkaset, niillä sujui jääkiipeilykin hienosti eikä sormia paleltanut lainkaan. Kylmimmällä säällä laitoin sinne alle taas ne samanlaiset neulossormikkaat joita minulla on useita. Samat rukkaset oli Mongolian pakkasissa mukana. Jätin kalliit hanskat kauppaan ja aion pärjätä tämänkin talven niillä minun käteen istuvilla rukkasilla.

Toissa kesänä innostuin tuosta kiipeilystä, silloin tosin vasta ajatuksen tasolla ja ostaa paukautin heti uudet kiipeilyyn tarkoitetut shortsit. Toimi ne ihan hyvin kevyessä trekkailussa Italiassa ja via ferratoilla kiivetessä, mutta sen jälkeen ne onkin ollut kaapissa. Viimeksi toissapäivänä mietin laitanko myyntiin ne. Kun niissä Gina Tricotin trikoissa on niin kiva kiivetä. Ne toimii myös kävelyssä. Ja sienestyksessä. Ja ihan varmasti talvella verkkareiden alla juostessa.

Kyllä tämä olisi mennyt ilman näitä shortsejakin, itseasiassa jos jalassa olisi ollut trikoot, olisi ne säästyneet pahemmilta naarmuilta. Kuva Gardajärveltä 2014, kuvaajana Sampsa Sulonen.

Jotkut varusteista on toki ostettava ihan siihen käyttötarkoitukseen mihin ne on tehtykin, etenkin turvallisuuteen liittyvät, ja uutenakin vielä kai olisi hyvä niitä hankkia. Kuten kypärät. Niitä minulla on nyt neljä kappaletta, kaikki olen hankkinut uutena ja tutkinut laatua. En halua enää yhtään harrastusta johon tarvitaan kypärää. Ainakaan sellaista mihin ei joku noista edes jotenkin istuisi. Tai kengät, kyllä se kiipeily on kivempaa kiipeilytossuilla kuin lenkkareilla. Ratsastuskin on kivempaa kun pysyy jalustin jalassa. Mutta enemmän ahdistukseni koskeekin tekstiilejä. Onko väärin jos päälläni ei ole ollenkaan juuri siihen harrastukseen tarkoitettua vaatetta, mutta itse viihdyn siinä? Vaikka juoksisin pari sekuntia kovempaa tarkoitukseen suunnitelluilla trikoilla, mutta ahdistuisin tavarapaljoudesta ja rahanmenosta? Tai kiipeilisin kiipeilytoppi päällä, josta olisin maksanut kolminkertaisen hinnan mutta minun silmissäni se näyttäisi samalle kuin vanha juoksutoppini, pääsisinkö helpommin korkeammalle?

Tyylinäyte Rollareilla 2015 marraskuussa. Kun kaikkiin remmeihin, köysiin, karabiineihin ja kenkiin saa menemään pienen omaisuuden, on mielestäni järkevää kaivaa kaapista mitä löytyy päälle. Näyttäköönkin siltä kuin vuosi olisi 1975. 

Tänä vuonna pääsin vielä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna kiipeämään kalliolle, ilma oli sen verran kylmä että piti laittaa enemmän päälle. Vedin niiden Gina Tricoiden päälle HMn college housut, ja Islannista ostetun matkamuisto t-paidan päälle iskän vanhan Jussi-paidan. Oli muuten hyvä liikkuvuus siinä, ja kivan lämmin. Ei se ehkä kiipeilyyn ole alunperin suunniteltu mutta oli varsin toimiva. Niinkuin oli koko setti. Kiipeilyssäkin on niin paljon kamaa minkä on oltava juuri siihen suunniteltua, että on ihan kiva jos voin samalla villapaidalla ratsastaa, retkeillä, kiipeillä ja vaikka laskeakin. Se näyttääkin hupaisalle.

On myös kummallista miten ajatusmaailma on erilainen eri harrastuksissa. Ja siis nyt tarkoitan omaa ajatusmaailmaani. Ostin uudet ratsastuskengät hetki sitten vanhojen tullessa tiensä päähän. Kun astelin tallille ensimmäistä kertaa ne jalassa, mieleni teki astua lantakasaan jotta ne näyttäisivät edes vähän käytetymmille. Kiiltävät puhtaat nahkakengät hävettivät minua ja mietin että toivottavasti kukaan ei huomaa. Kun taas viime talvena vetäessäni uusia, kirkkaita merkkihousujani laskettelurinteeseen jalkaani, pelkäsin niihin tulevan tahran, tai vielä pahempaa, kukaan ei huomaisi miten ne ovat niin kirkkaat. Ostin ne edellisvuoden mallistosta alennuksella, reilulla sellaisella. Ja nyt niissä on tahra ja ne on edelleen kivat jalassa. Enkä kyllä enää odota ihan niin paljon että ne huomataan. Oikeastaan nyt olisi parempi ettei minua huomattaisi lainkaan rinteessä…

En tule jatkossakaan tinkimään turvallisuudesta, mutta aivan varmasti jatkossakin tingin niissä kaikissa muissa välineissä. Ja varmasti minua hävettää milloin mistäkin syystä. Kun kamat on liian puhtaat ja uudet. Kun kamat on vanhat ja nuhjuiset mutta niin mukavat. Useasti törmään siihen etten ole edes kuullut jostain hienosta vaatekappaleesta tai varusteesta jota kaikki muut käyttää mutta minä olen tullut toimeen ilmankin. Silloinkin vähän hävettää. Mutta minäpä en häpeästä hätkähdä, aina sitä oppii uutta ja löytyy maailmasta minun mielestäni vieläkin turhempia tavaroita.

Uudet housut ja takki, suoraan vanhasta mallistosta roimalla alella, ja tässä vielä aivan tahrattomana. 

Mutta nyt, katsotaan mikä ja ketä hävettää eniten kun pääsen jääkiipeilyn ja laskettelun täyteiseen reissuun! Mukana on vain yksi uusi asia, säärystimet. Siinäkin harkitsin josko voisin käyttää ratsastus chapsejani, mutta niissä ei ole ihan yhtä mukavasti liikkuvuutta, joten nöyrryin ostamaan uudet. Joten, auf wiedersehen, tästä viikosta tulette kuulemaan vielä!