Koska kirjoitan täällä yleisesti omasta elämästäni ja kiinnostuksen kohteistani, on syytä tuoda julki myös kiinnostukseni kuninkaallisiin. Jos siis ihan kaikki ei vielä tiedä tästä harrastuksestani. Tämä on hyvä päivä ottaa aihe esille, onhan eilen illalla syntynyt jälleen uusi prinssi Ruotsiin. Luin aamulla uutisen herätessäni, ja olen hymyillyt koko päivän siitä lähtien. Kun kello läheni puoltapäivää ja nimenjulkistusta, sykkeeni alkoi nousta enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Kämmenet hikisinä tuijotin ruutua, ja päivitin sivua jotta suora lähetys näkyisi heti. Ja kun kuningas kertoi nimen, Oscar, minulta pääsi pieni kiljahdus. Onneksi oli hiljainen hetki toimistolla, eikä kovin moni tätä kuullut. Olen niin tottunut puhumaan aiheesta, ja oletan kaikkien tapaamieni ihmisten automaattisesti jo tietävän tästä innostuksestani, joten hämmästykseni oli melkoinen kun eräs melko tuore työkaverini ei sitten tiennytkään tästä. Eikä kyllä edes prinssin syntymästä. Saati että kruununprinsessa oli raskaana. Heräsin siihen että kaikki maailman ihmiset eivät tosiaan seuraa näitä uutisia. Ja kerroin hänelle vähän taustatietoa miksi minä tiesin näistä tapahtumista ja mikä on uuden prinssin nimi. Ja niinpä haluan muistella ja kertoilla pari pientä tarinaa kuninkaallisilta matkoiltani.
Lontoo, Hyde Park 29.4.2011
Lontoo 29.4.2011. Heräämme ystäväni kanssa erittäin pienestä, ja Lontoon hintatasoon halvasta hotellistamme ei-niin-halvalla alueella Holland Parkissa. Olemme saapuneet Lontooseen edellisenä iltana. Ystäväni käy suihkussa, minä menen suihkuun ja minun siellä ollessani ystäväni avaa television. Hän ihmettelee minulle ääneen miten häälähetys jo nyt on alkamassa. Ja samassa tajuamme ettemme ole huomioineet aikaeroa! Hirveä kiire ja kaaos valtaa pienen hotellihuoneemme. Pikavauhdilla saamme mekot päälle, tukat ojennukseen ja meikit naamaan. Ja sitten ulos, kaupasta (mikä onni oli että viiniä myydään joka kulmakaupassa) nopeasti pari pulloa rose skumppaa ja aamiaistarvikkeita mukaan ja kohti Hyde Parkia. Ilma oli lämmin, vaikkakin vähän pilvinen ajoittain, mutta mekossa tarkeni hyvin ja ihoni jopa paloi vähän. Puisto oli aivan täynnä ihmisiä, arviot liikkuu kai yli 100 000 ihmisessä. Näimme suurilta screeneiltä koko vihkimisen, hurrasimme muiden mukana kun näimme ensimmäisen kerran Catherinen puvun. Hukuimme konfettiin jota ammuttiin ilmaan. Itkimme kun William ja Catherine suutelivat palatsin parvekkeella. Kiljuimme kun he suutelivat toisen kerran! Joimme skumppaa laseista jotka olimme tuoneet kotoa mukaan. Juhlimme aamuyöhön asti Lontoon yössä. Meillä oli upea päivä. Ja ystävyytemme voi ehkä sanoa alkaneen kunnolla tuolla matkalla. Kuten ehkä jo arvaatte, meillä on tämä yhteinen kiinnostuksen kohde.
Tukholma, 22.5.2012
Tukholma 22.5.2012. Lennämme tiistaina aamulennolla Tukholmaan. Jälleen päällämme on juhlamekot, hiuksissa koristeet. Olemme hieman outo näky arkiaamuna Arlandassa. Päivä on aurinkoinen ja lämmin, syömme ihanan aamiaisen Södermalmilla jonka jälkeen lähdemme väijymään kuninkaanlinnan liepeille. Poukkoilemme väkijoukon mukana ovelta toiselle, kukaan ei tiedä varmasti mistä he tulevat tervehtimään juhlakansaa. Näemme vilauksen kastemekosta. Säntäämme toiselle puolelle kuninkaanlinnaa, koska poliisi kertoo meille ”olevansa melko varma” että he tulevat siltä puolelta ulos. Pääsemme eturiviin, ja odotus palkitaan, Vickanin ja Danielin sekä Estellen johdolla koko kuningasperhe saapuu tervehtimään meitä. Jälleen kyyneleet valuu. Tällä kertaa skumpat odotti lounaalla, jotenkin tuohon ei sopinut lasit käteen. Lounas Matbarenissa kruunasi meidän ristiäisjuhlan, ja lähdimme samana iltana lennolla kotiin takaisin.
Leonoren ristiäispäivä, Tukholma 8.6.2014
Olemme myös vilkuttaneet kadunvarressa Madden ja Chrisin ajaessa hevosvaunuilla vihkimisen jälkeen ohi. Olemme syöneet keltaista prinsessakakkua Leonoren ristiäisten jälkeen Drottningholmin linnan puistossa. Söimme myös vaaleanpunaista kahvilan terassilla samana päivänä. Olemme katsoneet Diana-leffan syöden sinistä prinsessakakkua. Carl-Philipin mennessä naimisiin Sofiansa kanssa, me joimme samppanjaa ja söimme jälleen kakkua katsellen kotisohvalla juhlamekoissa häälähetystä. Tasan vuosi sitten seisoin vesisateessa presidentinlinnan edessä odottamassa että näen Carl Gustavin ja Silvian tervehtivän suomalaisia. Lontoossa kerran yksinollessani, päivän kohokohta oli vierailu kuninkaallisella hevostallilla. Joka kerta on vähän kyyneleet valuneet. Joka kerta joku ihmettelee mitä minä teen. Mutta se on vähentynyt vuosien myötä, nykyään minulle vain vähän nauretaan. Mutta, sanoisin että aina on hyvä matkustaa, oli syy mikä tahansa. Minulle se on joskus myös kuninkaalliset. Seuraavaksi taitaa edessä olla meidän ensimmäiset prinssiristiäiset. Minkähän väristä kakkua Tukholmassa seuraavaksi syödään?
Elämäntapana Elämä 