Juna vie keväthangille, VIHDOIN!

Olen huono odottamaan oikeastaan mitään. Jos bussi on myöhässä, ärsyttää, jos sovittu tapaaminen myöhästyy, hermostun aivan. Jonottaminen saa minut pitkästymään välittömästi. Joten kun reilu viikko sitten sairastuin flunssaan, joka aiheutti pitkäveteistä sohvannurkassa istumista, on tämän päivän odottaminen ollut silkkaa tuskaa. Tuntuu että KAIKKI muut ihmiset ympärilläni tekevät PALJON siistimpiä juttuja juuri nyt. Yksi kiipesi Kilimanjarolle, toinen muutti Australiaan, joku loikoili Balilla, jotkut valloittaa Patagoniaa, loput ovat ympäri Lappia tuntureissa. Ja minä istun kotona. Pääsemättä lenkille, tapaamatta ihmisiä, puhumatta jopa pari päivää. Ei ole ollut helpot viikot. Hävettää myöntää että muutamana iltana istuin sohvalla, katsoin Hercule Poiroteja ja itkin. Flunssaa. Kateutta. Ikävää. Tunsin itseni tosi aikuiseksi. Mutta nyt istun junassa joka tukuttaa kohti Kemijärveä, eikä itketä enää yhtään. No vähän nostalgisista syistä, myönnetään.

Monet kerrat on tämä matka, on se sitten tehty junalla, autolla tai lentäen, helpottanut milloin mitäkin tuskaa. Ensimmäisellä kerralla pakenin sydänsuruja. Siihen mennessä, vuonna 2005, pohjoisin paikka missä olin käynyt, oli Siilinjärvi. Kun Tampereelle asti itkin autossa 5 kuukauden tavarat kyydissä, en vielä aavistanut mikä merkitys Pyhällä tulisi olemaan elämässäni. Poimin silloin Tampereelta tulevan työkaverini kyytiin, ja Rovaniemen jälkeen aloimme jo bongailla poroja. Pari ekaa viikkoa meni tässä hommassa, molemmat silmät suurina vertaili päivien porolukemia. Äkkiä siihen hommaan kyllästyi kun niitä alkoi näkymään päivittäin. Koko Lappiin lähtöön oli syypäänä viisas isäni. Joulukuussa 2005 itkin päivän vanhempieni sängyllä ja ilmoitin päättäväisesti niiskuttamisen lomasta että lähden ulkomaille. Mihin vaan mutta tänne en jää. Isäni totesi jotakuinkin näin: Onko se nyt ihan viisasta, lähde mielummin Lappiin, sinnehän kaikki muutkin menee. Nousin sängyltä, googlasin työpaikat pohjoisessa ja lähetin hakemukset. Parin päivän päästä puksuttelin elämäni ekaa kertaa junalla Kemijärvelle katsomaan mahdollista kotiani seuraavaksi 5 kuukaudeksi. Ja sille tiellä jäin. Pyhä vei sydämeni ja paikkasi sen myös.

Olen itkenyt monet itkut näillä reissuilla. Milloin ikävästä kotiin, milloin ikävästä tunturiin, välillä ihan vaan ilosta. Tunturiin liittyy monta hauskaa tarinaa, kuten se kuinka muutaman viikon jälkeen silloin ensimmäisenä vuonna minulla oli pari vapaapäivää, jonka kunniaksi kerroin työpaikallani lähteväni Pelkosenniemelle viettämään päivää. Kävisin kaupoissa, kahvilla, ehkäpä jopa oluella, kuljeskelisin kylällä. Minua katsottiin vähän pitkään, mutta en noteerannut tätä. Ajoin Pelkosenniemelle, kävin Pesosen Asusteessa ostamassa paksut sukkahousut, ja kirjastossa hakemassa kirjastokortin. Siinä se sitten oli. Aikaa oli mennyt ehkä puoli tuntia. Eikä siellä ollut mitään muuta tekemistä. Palasin Pyhälle ja vietin päivän juoden olutta tunturissa. Siitä sai paikalliset tuttuni hyvät naurut, on muuten saaneet kuulemma 10 vuoden aikana monta kertaa, tarinaa kerrotaan aina uusille tulokkaille, kun he miettivät mitä kaikkea voi tunturissa tehdä.

Yritin siellä myös opetella lumilautailemaan. Meni useita päiviä että sain itseni edes ylös asti, hissi tuotti heti alkuun aika paljon ongelmia. Mutta niin tuotti alastulokin, ja kun parin kuukauden sinnikkään harjoittelun jälkeen siitä edelleenkään tullut mitään, vaihdoin takaisin suksiin, ja alkoi homma taas sujumaan. Olen viimeaikoina miettinyt kiperissä tilanteissa kertaa jolloin laskin jäisen, vasta lumetettavana olleen suljetun Pohjoisrinteen alas laudalla, että jos siitä selvisin silloin, on minun selvittävä suksilla mistä vaan. On se ehkä vähän auttanut, joten ei ne lukuisat pieleen menneet lautailukokeilut ihan hukkaan menneet. Kerran ajattelimme ystäväni kanssa että nyt lähdemme kyllä murtsikoimaan. Kun ensimmäisessä alamäessä ajoimme mutkasta ulos hankeen, palautimme sukset ja totesimme hiljaisesti että olkoon hiihto meidän osalta.

pyhä 06 061

2006 tammikuussa tyyli ja taito oli pahasti hakusessa, mutta hauskaa se oli!

En ennen ymmärtänyt kuinka ihmiset menevät vuodesta toiseen samaan paikkan hiihtämään. Nyt ymmärrän. Ei minua kiinnosta mikään muu tunturi niin kuin Pyhä. Minulla on tietysti erilaisia syitä, kuin pelkkä hiihto ja laskettelureitit, mutta syy kuin syy, ymmärrän kyllä. Ja kun eilen illalla pakkailin kamoja, ja muistelin menneitä reissuja, en enää ollut kateellinen enkä itkenyt kuinka minä en ole tekemässä mitään jännittävää. Olenhan päässyt tekemään jännittäviä juttuja runsaasti tuolla maailman parhaassa tunturissa. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin siellä. Olen opetellut laskettelemaan siellä. Juoksin ensimmäisen polkujuoksuni Pyhällä. Olen tullut baarista kotiin pulkalla. Olen opetellut jääkiipeilyä Tajukankaalla. Olen murtanut kylkiluuni onnettomassa takamaastokokeilussa. Olen nähnyt satoja poroja. Olen maannut hangessa pakkasyönä tuijottaen revontulia. Olen äänestänyt ensimmäistä kertaa presidentinvaaleissa Sodankylässä. Olen juhlinut paritkin synttärit siellä. Olen viettänyt tunnelmallisen joulun mökissä tunturinlaidalla. Olen nauranut paljon.

02042007361

Tunturi 2007 keväällä Pyhäjärveltä kuvattuna

Ja nyt jälleen tapaan muutamia näistä menneiden vuosien tutuista, teen pari työvuoroa tutussa ravintolassa, laskettelen, opettelen lisää kiipeilyä, tuhlaan rahojani Calletalolla, ja todennäköisesti itken muutaman kerran mutta nauran jälleen monta kertaa. Ja saan jälleen uusia tarinoita muisteltavaksi, kun synkkä hetki valtaa mielen. Lähden jälleen yksin matkaan, kuten monesti ennenkin. Mutten yksinäisenä, Pyhällä ei tarvitse koskaan olla yksin. Toivottavasti jokainen löytää oman tunturinsa ja tarinansa, johon voi aina palata, joka kerta toisensa jälkeen pelastaa ja parantaa, ja jota voi aina muistella hymy huulillaan.

Hyvää pääsiäistä, olkaa ulkona ja nauttikaa elämästä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s