Olen monesti ylistänyt kurjaa lenkkeily säätä, räntäsadetta, tuulta, pakkasta. Ja onhan se aina upeaa lenkkeillä surkeimmassa säässä. Mutta, eilinen auringon paiste ja selvä kevään leppeys ilmassa, halleluja mikä lenkkisää! Katupölyä lukuunottamatta mikään ei haitannut juoksua, ei edes kolmen viikon telakalla olo. Flunssasta ei ole jälkeäkään, askel ajoittain suorastaa lensi, ja endorfiinit kuohui yli reippaasti.
Harjoitusohjelmaani kuuluu siis vähän huonoa, tuon 3 viikon flunssatauon vuoksi, mutta eilen ja tänään aamulla tehty nopea pyrähdys kulki kyllä ihan kivasti, eli toivoa vielä on. Jalat kestävät kyllä, ja suorastaan huutavat lisää kilometrejä, kunhan saan taas hapen kulkemaan samaan tahtiin jalkojen kanssa, on paketti kasassa. Nyt siis kiritään ohjelmaa kiinni, joka kyllä vaikutti alkupäästä vähän turhankin kevyelle omasta mielestäni, joten nyt sitten lähdetään kasvattamaan matkaa reippaalla tahdilla.
Esimerkiksi joutsenten laskeminen lenkillä on paljon mielekkäämpää kuin kilometrien.
Olen miettinyt viime aikoina pitäisikö hankkia oikein joku juoksukello tai muu sykemittari-gps laite. Tavallaan houkuttelisi ranteesta sykettä mittaava laite johon voisin myös harjoitusohjelmia ladata ja laatia, ja samalla se tallentaisi dataa liikkumisestani, mutta… Olen nyt ennen taukoa juossut melko säntillisesti kellottaen ja mitaten lenkit, ja se tuntuu häiritsevän itse tarkoitusta, eli puhdasta nautintoa ja iloa liikkumisesta. Eilen kun kipitin pitkin rantoja ja jalkakäytäviä, en katsonut kelloon kertaakaan. En tarkistanut paljon on matkaa kertynyt. Ja se oli kivaa. Että ehkä pysyttelen tässä meditatiivisessa hölköttelyssä vastakin, mittailematta kummemmin mitään. Paitsi ehkä vähän hyvänolon määrää lenkin päätteeksi. Ja jäniksiä, kaneja ja sorsia on myös kivaa laskea lenkin aikana. Kyllä noihin juoksutapahtumien osallistumismaksuihin aina ajanotto sisältyy, riittäköön se minulle juoksudataksi. Sport trackeria voin käyttää jos muistan.
Kivoja lenkkejä, muistakaa nauttia!
Elämäntapana Elämä 