Elämäni ensimmäinen kisaraportti, olkaa hyvä!
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni innostunut niin sanotuista lappujuoksuista, ja tämän kauden aloitti polkujuoksu, Santahaminan varuskunta-alueella. Aloituksen piti tapahtua Länsiväylällä, mutta toisin kävi, treenit jäi minimiin ja en halunnut lähteä pilaamaan fiilistäni kylmiltään. En ehtinyt paljon lenkkeillä tuohon viime lauantain Sandis trailiinkaan, mutta sentään työmatkapyöräily on jo alkanut, joten jotain on tullut tehtyä.
Alunperin ilmoittautuessani kisaan mietin että 14 km voisi olla sopiva minulle, mutta jostain syystä jo silloin kuitenkin valitsin 7 km matkan. Nyt se tuntui parhaimmalle päätökselle. Aamulla jännitti herätessä, aamiainen ei meinannut maistua, ja lopulta olin kisapaikalla reilusti ajoissa aistimassa tunnelmia. Ja hyvät tunnelmat oli. Juoksijoita liikkui ympäri urheilukenttää verryttelemässä, osa tutki juoksukelloja, aurinkolaseja ja lenkkareita. Osallistujalista näytti sille että mukana oli koko Suomen kärkipolkujuoksijat, ja mietin mitä ihmettä minä teen täällä näiden oikeiden juoksijoiden kanssa. Mutta ihan hyvin mahduin sekaan, eikä kukaan näyttänyt huomioivan amatöörin mukanaoloa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja nestetankkaus tuntui onnistuneelle. Kun lähtöön oli vain 10 minuuttia aikaa, juoksijat kehotettiin siirtymään lähtöalueelle. Syke oli varmasti maksimissa jo tuossa kohtaa.
Odotin ohjeita lähdöstä, niitä ei ollutkaan kuin ”kuuma ryhmä” kärkeen ja muut sitten laumana perässä. Tämä on ainoa kritiikkini kisaa kohtaan, siinä kun toistasataa juoksijaa lähtee yhtäaikaa metsään, ensimmäinen kapea polku kallioiden välissä ruuhkautui pahoin. Tosin, vauhti tietysti pysyi matalalla kun kävellen edettiin ylös kallioista polkua. Rohkeimmat lähti sivukautta ohi, itse otin varman päälle askeleet. Kun tästä alkurytäkästä selvittiin, alkoi mukava eteneminen erittäin vaihtelevassa maastossa. Oli metsäpolkua, heinikkoa, hiekkakenttää, kosteikkoja, ylä-ja alamäkiä. Juoksu kulki, ja aurinko porotti. Luonnollisesti oletettu onnistunut nestetankkaus aiheutti vessahädän jo ensimmäisten kilometrien aikana, joten loppumatka kuluikin sitten jo tutuksi käyneessä tilanteessa, vessaa odotellen. En kehdannut koukata puskaan kun näytti varusmiehiä olevan harjoituksissaan vähän joka puolella. Taisi olla paukkupanokset kuitenkin käytössä, vaikka kyllähän se hauskuutta lisäsi kun ympärillä pyssyt paukkui.
Mutta paras oli vasta edessä, juomapisteen eli puolimatkan jälkeen aukeni melkoiset maisemat merelle, pari joutsentakin tarkkaili meidän menoa. Artikkelikuva kertoo vähän näistä maisemista, kuvaajana Ismo Eskelinen, täältä löytyy lisää kuvia hänen ottamanaan matkan varrelta. Kallioilla oli kohtuullisen helppoa edetä, Salomonin Fellraiserit piti hyvin kuivalla kalliolla ja kivikoissa. Viimeinen pätkä kuntorataa pitkin alkoi tuntumaan, harjoittelun puute tuli tässä kohtaa esiin ja olin oikein tyytyväinen että olin valinnut vain 7 km matkan. Pari pientä kuntoradan estettä ja muutama sata metriä maaliin, en olisi jaksanut toista kierrosta näillä treeneillä. Ajaksi tuli 1.04.04, johon olen oikein tyytyväinen. Ei se mikään huippuaika ole, mutta ei ihan huonoinkaan, ja minulle tämä oli lähinnä kokemus, ja kun vielä pääsin maaliin asti niin että jäi hyvä mieli, olin päässyt tavoitteeseeni.
Itse ottamani kuvat jäivät niukahkoksi, en malttanut kesken juoksun kaivaa puhelinta esiin. Mutta löytyi tällainen jännittynyt selfie sentään.
Tosi kiva tunne jäi tapahtumasta, varmasti osallistun uudestaan, ja toivottavasti treenit sujuu niin että seuraavaksi voin vetää kaksi kierrosta yhden sijasta. On se juoksu vaan kivaa puuhaa, ja vaikka olenkin onnellisimmillani yksin juostessa, joskus on kiva porukassakin mennä. Olen melko sosiaalinen tapaus, ja välillä jo mietin reitin varrella että ehkä olisi syytä olla välillä hiljaakin. Kaikki ei välttämättä halua kuunnella höpötyksiäni pitkin juoksua. Tämä tietysti kertoi nyt siitä että kovempaakin olisin voinut juosta, olisi suukin pysynyt kiinni, mutta tällä kertaa tämä meni nautiskellen, juostaan niitä tuloksia sitten joskus toiste.
Elämäntapana Elämä 