Ahvenanmaan saaristo viikossa

Olen haaveillut pyöräilystä Ahvenanmaalla useamman vuoden, ja tänä vuonna kesälomaseikkailuni alkoivat viikon mittaisella retkellä ympäri saariston. Mielestäni loma alkaa aina parhaiten niin että heti alkuun on reissu, jolloin pääsee lomatunnelmaan välittömästi. Tällä kertaa reissu alkoi heti töiden loputtua, 16.37 perjantaina lähti juna Helsingistä Turkuun, johon pakkasimme pyörämme ja tavaramme kyytiin. Olen itse polkenut joskus HKI-TKU välin ja se on loppujen lopuksi aika tylsä, eikä seuralaiseni ole niin innostunut pyöräilystä, joten se kannatti tehdä junalla, aikaakin säästyi saaristoon. Tämä järjestely antoi myös hyvin mahdollisuuden nähdä nopeasti ystävää Turussa, yövyimme hänen luona perjantaina.

Tässä minä ja uusi pyöräni olemme ensimmäisellä lauttamatkalla, m/s Viggenillä. Kuva ja toinen pyörä Sampsa Sulonen.

Lauantaiaamuna sitten heitimme pyörät Taivalsalon linja-auton kyytiin ja köröttelimme Kustaviin bussikyydillä. Kustavissa meitä odotteli jo kiipeilyseurue, johon liityimme päiväksi kiipeilemään. Kustavissa löytyy useita kallioita joten olimme pakanneet myös kiipeilykamat pyörien kyytiin. Lauantai kului Hopiavuorella porukassa ja sunnuntaina kävimme kahdestaan Pohjavuorella vielä. Omalla kohdallani kiipeilyt eivät sujuneet kovin mallikkaasti, Kustavin kallioissa kun trendinä on kalliohalkeamat, jotka eivät ole minulle kovin tuttuja eikä ainakaan helppoja. Pohjavuorella etenkin ainoa reitti joka päästiin kiipeämään, oli käytännössä pelkkää repimistä ylöspäin, siis minun taidoillani, enkä siitä hommasta erityisesti nauti. Mutta ainakin tiedän mihin lähteä harjoittelemaan tai joskus tulevaisuudessa nautiskelemaan näistä halkeamista ja jammailusta. Lauantai-sunnuntaiyön vietimme Lootholman leirintäalueella, josta löytyi kiva rauhallinen ranta johon riippumaton ja katoksen sai kivasti. Ja katoksen saaminen paikalleen oli kyllä erittäin hyvä, yöllä nimittäin katos joutui ensimmäistä kertaa todelliseen koetukseen. Vettä satoi välillä ihan kaatamalla, ja ukkonenkin jyrähteli kauempana. Mutta niin me, riippumatto kuin kamatkin säilyimme kuivina. Sunnuntain kiipeilyt jäivät siis aika vähälle, aika meni ankkureiden väsäämiseen ja kuivien kohtien etsimiseen. Valmiita pultattuja ankkuripaikkoja ei tuolla suunnalla juuri ole, vaan reitit ovat lähinnä tradeja. Siinä mielessä kiipeilypäivät olivat antoisia että opin paljon uutta ankkureista. Ja sain toki myös pari komeaa mustelmaa jalkoihin lisää.

Hopiavuori, epätoivoinen yritys päästä ylös. En päässyt. Kuva Sampsa Sulonen (hän pääsi ylös tämän)

Huomattavasti paremmin tällä reissulla sujui alaspäin meno, eli tässä Pohjavuorella laskeutumassa. Sampsa Sulonen kuvaa.

Sunnuntai-iltana jätimme sitten Manner-Suomen taakse ja suuntasimme Vuosnaisten satamasta m/s Viggenilla Åvan satamaan Brändön saarelle. Kello oli melko paljon saapuessamme satamaan, ja olimme miettineet valmiiksi mihin menisimme yöksi. No se paikka ei sitten onnistunutkaan, niemenkärki johon olimme ajatelleet, olikin asuttu, tai siis ainakin siellä oli useita mökkejä, joten emme sinne viitsineet jäädä. Ei auttanut muu kuin kääntää pyörät ympäri ja polkea takaisin satamaan, epäilimme että sieltä löytyisi joku kiva paikka riippumatolle. Ja pienen etsinnän ja pusikoissa rämpimisen myötä  se löytyikin. Ja oli kyllä täydellinen paikka, auringonlasku levittäytyi suoraan eteemme, meri oli tyyni ja taivas kirkas, joten viritimme riippumaton ja nautimme näkymistä, ihan rannan tuntumassa.

No olihan tämä nyt upea leiripaikka ja hienoin auringonlasku ehkä ikinä! Åvan sataman kupeessa.

Aamulla aamiaisen jälkeen päätimme hypätä toiseen lauttaan satamassa ja suunnata Jurmon saarelle. Tämä on siis Ahvenanmaan Jurmo, näitäkin saaria on kaksi verrattain lähekkäin. Siellä toisella Jurmolla kävimme pari vuotta sitten talvella. Mutta siis, Jurmoon päiväretkelle. Saari on pieni, maatilojen täyttämä, ja eläimillä se itseään mainostaakin. Me emme nähneet kuin yhden lauman ylämaan karjaa, mutta päivä olikin kuuma ja eläimet oletettavasti lepäilivät varjoissa. Siitä huolimatta saari oli mukava, kävimme pulahtamassa meressä, kiipesimme näkötorniin josta hienot näkymät merelle, ja istuimme mukavan pikkuravintolan, Gretas Cafe, terassilla syöden hyvin ja pelaillen yatzia. Paikan pannukakut olivat ehdottomasti reissun parhaat, vahva suositus! Melkein niiden takia jo kannattaa poiketa Jurmoon. Jurmosta palattuamme Brändön puolelle, jatkoimme matkaa kohti saaren eteläosaa, ja Torsholman satamaa. Emme ehtineet viimeiseen lauttaan, emme tosin yrittäneetkään varsinaisesti, vaan jäimme sataman tuntumaan kalliolle yöksi. Tällä kertaa emme laittaneet riippumattoa lainkaan vaan nukuimme makuualustoilla rantakalliolla. Tuuli oli melko navakka, mutta väsyneenä nukutti hyvin siitä huolimatta. Myös vaatteet tuulettuivat kätevästi pienessä puussa roikkuen. Ja aamulla olimme siis noin 100 metrin päässä lautasta joka veisi meidät seuraavaan saareen, jo kello 8.05.

Aamukahvit on näissä maisemissa aina hieman paremmat.

 

Tiistaipäivän vietimme Kumlingessa, joka oli oikein viehättävä saari. Ajelimme ympäriinsä, söimme eväitä vanhalla lentomajakalla, istuimme jäätelöllä vierassataman kahvilassa. Lentomajakka oli kiva paikka, mutta valitettavasti päästetty vähän rapistumaan eikä siellä siis ollut mitään toimintaa. Mutta penkit ja pöytä löytyi joten lounas onnistui hyvin siellä. Ruoasta sen verran, että meillä oli kaasulla toimiva keitin mukana, ja paljon kuivamuonaa, esimerkiksi tämä tiistain lounas koostui couscousista, oliiveista, ja vierassatamasta ostetusta fetapalasta sekä pikkutomaateista. Illalla hyppäsimme jälleen lauttaan ja rantauduimme Hummelvikin satamaan Vardön saarella. Siellä valitsimme leiripaikaksi jälleen leirintäalueen, Sandösund Camping . Meillä oli tarkoitus vähän väsyneinä syödä ravintolassa helposti jotain, mutta toisin kävi. Paikalla oli käynyt yli sata vierasta sinä päivänä ja keittiöstä ei saanut enää mitään ruokaa. Joten keitin esiin ja meksikonpataa iltapalaksi. Täällä pääsimme saunomaankin, paikassa on kaksi kelluvaa saunaa, 15e/tunti hintaan, joten sijoitimme siihen ja saunoimme ja uimme iltasella ennen nukkumaan menoa.

Kelluva sauna Sandösund Campingissa.

Keskiviikko kului pääasiassa maanteillä ja pyörän selässä. Ajoimme Maarianhaminaan, josta jatkoimme vielä Föglöhön illalla. Maarianhaminassa törsäilimme ja söimme varsin hyvät pitsat Diablon lasitetulla terassilla, tuuli oli niin kova että ulkona olisi ollut kylmä, ja nautimme parit oluet samalla miettien tulevien päivien reittejä. Oluet ja pitsat auttoivat jaksamaan hyvin vielä viimeiset 30 kilometriä. Föglössä Degerbyn satama oli ainoa koko reissulla jossa oli elämää, satama sijaitsi ihan kylän rannalla ja tunnelma oli jotenkin enemmän saaristolainen. Illalla emme tunnelmaa tosin nauttineet kuin läpiajossa, kello oli taas jo melko paljon ja yöpaikka aivan avoinna. Huomasin uimaranta kyltin, ja päätimme käydä siellä. Sehän osoittautuikin oivalliseksi yöpaikaksi, uimarannan ohi kun kulkee, päätyy viehättävälle niemenkärjelle, johon sai mainiosti riippumaton jälleen rannan tuntumaan. Ainoa miinus tässä oli että tuuli oli melko navakka, ja yöstä muodostui aika kylmä, jälleen sama tilanne kuin minulla ennenkin, maisemat vievät voiton mukavuudelta. Uimarannalla pääsi hyvin peseytymäänkin meressä, laiturilta oli portaat veteen joten ei tarvinut hiekassa saati levässä kävellä. Auringonlasku oli jälleen upea, ei ehkä ihan sunnuntai-illan veroinen mutta hieno silti.

Torstaiaamuna kävimme vielä Föglön kylässä kahvilla ja pullalla sekä täyttämässä vesivarastot. Tarkoitus oli myös käydä museossa mutta se oli kiinni. Föglöstä pyöräilimme Överöhön, josta sitten lautalla Sottungan kautta Kökarin saarelle. Sottungaan halusin mennä poikkeamaan ihan vain siitä syystä että se kuulostaa niin hauskalle. Ja tietty nyt voi sanoa käyneensä Suomen ja mahdollisesti koko EUn pienimmässä kunnassa. Sottungasta päällimmäisenä mieleen jäi puukirkko, muuten saari oli melko nopeasti nähty, ja rannalla nautitun evästauon jälkeen menimmekin vain vierassataman ravintolaan syömään jälleen pannareita ja pelailemaan yatzia. Olin vähän kipeän oloinen, tai jonkun allergisen kohtauksen kourissa, joten vilttien alla sisätiloissa oli mukava odotella Kökarin lauttaa. Päätimme ottaa Kökarista mökin mikäli se onnistuisi, ja onnistuihan se. Havspaviljongissa oli meille mökki vapaana ja sattui vielä olemaan lähimpänä merta, joten olimme oikein tyytyväisiä. Kävimme ravintolassa syömässä, se sijaitsee ylhäällä kalliolla ja näkymät olivat oikein hienot. Auringonlasku ei tällä kertaa ollut mainittava, mutta viini ja ruoka korvasivat sen puutteen. Kunnon yöunet mökissä veivät orastavan flunssan tai allergian mennessään, ja aamulla olin taas voimissani. Saattoi se viini ja GT:kin auttaa asiaan.

Överön satamassa lauttaa odotellessa oli koko reissun pilvisin ja tuulisin hetki.

Perjantaina suuntasimme aamiaiselle Aplagårdin omenatilalle. Omenapiirakat, pannarit, kupit kahvia ja karviais- sekä variksenmarjasiiderit lupailivat hyvää päivää. Siellä tajusimme varata paikat suunnitellulle retkelle Källskärin saarelle. Tosin laiva sinne ei tullut lähellekään täyteen että sikäli tällä kertaa olisi varmaan pääässyt ilman varaustakin mutta suositeltavaa se kuitenkin on. Källskärin tarina on liikuttava, tai siis herra Göran Åkerhielmin, joka rakensi itselleen oman unelmansa, ja pakopaikkansa. Ja hieno se onkin, tätä retkeä suosittelen kyllä, vaikka se onkin opastettu kierros joita yleensä välttelen, ja hintaakin sillä on, 25e/hlö, mutta kyllä se kannattaa. Saarelle pääsee myös omalla veneellä, eli mikäli sellainen löytyy, voi välttää kulut, mutta sitten ei kuule tarinaa. Tarkoituksemme oli valmistaa itse lounasta saarella, mutta siihen ei ollut aikaa, ja kun palasimme takaisin Kökariin, päätimme kuitenkin nauttia lounaan Skärgårdbröd-kahvilassa. Uuniperunan ja perunasalaatin voimin matkamme jatkui jälleen. Kökarista hyppäsimme lauttaan kohti Korppoota, eli jätimme Ahvenanmaan taakse. Korppoossa kävimme vierassatamassa Buffalossa syömässä kehutut ribsit, joista saimme voimia vielä viimeiseen pyöräilyosuuteen sinä päivänä, Nauvoon piti päästä yöksi. Ja pääsimmekin, yövyimme lähellä satamaa, paikassa josta löysimme pari sopivaa puuta. Kello oli paljon yöllä, ja heräisimme 9.00 lähtevään Seilin lauttaan, joten oli käytännössä ihan sama missä nukumme.

Aamulla tosiaan olimme lähellä rantaa valmiiksi, ja nopeasti kamat kasaan ja lauttaan. Päätimme juoda aamukahvit ja syödä aamiaisen laivassa, mikä oli mainio päätös. Mukava kahvilanpitäjä oli paistanut tuoreet pullat aamulla, ja ne oli kyllä koko reissun parhaat pullat, jos siis tähän lauttaan menet, älä syö aamiaista, tai jos syöt, syö silti yksi pulla. Meillä oli Seilissä aikaa kolme tuntia ennenkuin jatkaisimme Hankaan, ja tuo kolme tuntia on enemmänkin kuin tarpeeksi. Saari on suurelta osin suojeltu, rakennuksineen, ja siellä toimii myös saaristomeren tutkimuslaitos, joten mihin vaan ei pääse, vaan on pysyttävä tiellä, ja luettava tauluista mitä missäkin rakennuksessa on ollut. Saaren historiahan on melko julma, siellä on toiminut spitaali”sairaala” jossa ei tosin hoidettu potilaita muulla kuin viinalla ja jumalan sanalla, ja myöhemmin sinne sijoitettiin mielisairaita, joiden hoito oli myös melko kyseenalaista, ennen modernin lääketieteen mukaantuloa. Olen juuri lukanut Kohtalona Seilin saari-kirjaa, ja kyllä hetken rannalla lauttamme lähtiessä jatkamaan matkaa, mietin mille se on mahtanut tuntua kun mukana on retkitarvikkeiden sijasta omat arkkulaudat ja tietää ettei paluuta saarelta enää ole. Hurjia tarinoita, onneksi olin lukenut niitä koska muuten saari ei paljon anna. 1,3 km kävelyreitti, kesäkioski joka ilmeisesti aukeaa vasta noin 11.00, sekä vanha kirkko, sekin aukeaa vasta 11.00. Kirkko tosin oli kyllä hieno, täysin puinen, säilynyt 1730-luvulta, ja sinne pääsee sisälle pientä korvausta vastaan toisin kuin muihin rakennuksiin. Suosittelen tuota aamun lauttaa koska siinä selvästikin oli vähemmän tulijoita saarelle, meidän lisäksemme vain 4 henkilöä jäi sinne, kun taas lautta jolla jatkoimme Hankaan, oli täynnä väkeä jäämässä Seilille. Mutta sitten tietysti tuo kioskin ja kirkon aukiolo on vähän ärsyttävä, tosin aikaa siinä kyllä oli odotella, että sama kai se on odottaako hetken jäätelöä vai laivaa. Kannattaa käydä mikäli aikataulu antaa periksi, ja historia on tuttu. Tämä lautta oli ainoa mikä maksoi erikseen, 10e/hlö ja pyörä. VIimeinen etappimme oli jäljellä, eli pyöräily Rymättylän kautta Turkuun, ja se olikin kaikkein raskain koko reissussa. Reitti on mäkinen, vilkkaasti liikenöity ja osittain kapealla pientareella kulkeva. Lisäksi aikaa vei turha harhailu Naantalin ja Turun välillä, kunnollisia pyörätie opasteita ei löydy. Mutta vastoinkäymisistä huolimatta ehdimme Helsingin junaan, ja pääsimme väsyneinä mutta ehjinä ja onnellisina jälleen yhdestä seikkailusta kotiin.

Kaikenkaikkiaan tämä on erittäin toimiva reitti, lautat maksavat 6e/pyörä, eli maksat kun lähdet Manner-Suomen rannasta kohti Ahvenanmaata ja sama lippu toimii koko reissun ajan lautoilla, poislukien Nauvo-Seili-Hanka lautta. Lautoilla saa hyvin ladattua elektroniikan, syötyä jos haluaa, ja levättyä hetken sisätiloissa. Pyörät mahtuvat aina kyytiin, Överö-Sottunga välillä kannattaa varautua siihen että joutuu nostamaan pyörät yli kaikkien autojen, mutta sekin näköjään onnistuu, ja matka menee reippaasti kun säätää kamoja koko välin. Leirintäalueita on melko runsaasti, mutta myös muita paikkoja löytyy hyvin johon voi pystyttää teltan tai laittaa riippumaton. Levähdyspaikoilla on hyvin vessoja, samoin satamissa, ja niissä on jopa paperia yleensä valmiina. Suomellakin todennäköisesti pärjäisi koko reissun, englannilla myös, mutta jos osaa perusruotsin, ei ole mitään hätää. Ja jotenkin on kohteliasta mielestäni vaikka huonommallakin ruotsilla edes yrittää. Ja tämän kierroksen pystyy hoitamaan paljon nopeamminkin, luulisin että tällä reitillä 4 päivää olisi ihan mahdollinen, mutta me haluttiin edetä rauhassa ja käydä esim Jurmossa ja Källskärissä sekä Seilillä, jotka veivät aikaa jonkin verran. Ja jos ulkomajoitus ei kiinnosta, eikä retkieväiden syönti kalliolla auringonlaskussa, noita mökkejä, hotelleja, majataloja ja ravintoloita on kyllä tarjolla runsaasti, silloin ei pyörässäkään sitten ole painoa niin paljoa. Vaihtoehtoja reitille on myös monia, pelkästään suunta voi olla päinvastainen. Lämmin suositus tälle, lisäksi tietysti minullehan paistaa aina, oli jälleen täyttä aurinkoa koko viikko, lukuunottamatta se lauantaiyö, mutta silloinhan nukuttiinkin. Ja niitä punkkeja ei tarvi kyllä hysteerisenä pelätä. Näimme kaksi. Käytimme koko reissun sandaaleja, joissa rämmimme heinikoissa, pusikoissa ja rannoilla. Käärmeitä näimme yhden Kustavissa. Mutta otimme rokotteet aivokuumeeseen kuitenkin, kaiken varalta.

Nyt pyörä on laitettu varastoon, ja tätä kirjoitellessa ympärillä autossa istuu tulevan kahden viikon retkiseurue, ja suunnitelmat alkaa selkiytymään kun ajelemme katsomaan yötöntä yötä pohjoiseen. Menkää Ahvenanmaalle, nauttikaa saaristosta, rakastukaa Ahvenanmaahan!