Nyt kun on pelkkä menolippu ostettuna, ja tähän astisen elämäni suurin seikkailu on vain muutaman kuukauden päässä, intouduin muistelemaan aiempia reissuja ja selailemaan valokuvia. Ja tässä muistelen nyt vähän kuvien muodossa joitakin hienoja hetkiä ympäri maailman.
Aloitin muistelun ihan ensimmäisestä etelänmatkasta, joka suuntautui Kyprokselle, Protarasiin. Hauskaa tästä tekee se, että minua pidetään nykyään jonkinsortin kansainvälisenä seikkailijana, vaikka tämä 2000-luvun alussa ollut pakettimatka oli ensimmäinen kerta kun edes lensin lentokoneella. Tämän jälkeen ei ollut enää paluuta, maailma oli avoinna.
2008 kävin ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolella, pari kuukautta kului Intiassa ja Nepalissa. Tämä näkymä Varanasista, jostain näistä hökkeleistä löytyi puuvillainen pöytäliina, joka hakkaa mennen tullen retkikäyttöön tarkoitetut pyyhkeet ja kulkeekin mukanani retkillä. Se menee pieneen tilaan, kuivaa hyvin sekä kuivuu tehokkaasti.
Ihmisten kohtaaminen matkoilla on jäänyt päällimmäisenä mieleen kaikilta reissuilta, kuten myös Intiassa. Vasen yläkulma on ehdottomasti oma suosikkini kaikista matkakuvistani, nämä neidot ovat aamukylvyllä Gangesissa, Varanasissa, kuten myös portaat aamuauringossa. Pikkupojat taas roikkuivat riksan kyljessä Delhissä.
Maailman katto taustalla, 7 päivän trekki Annapurna base campille on ollut yksi hienoimmista kokemuksista matkoillani.
Vasen kuva on Pokharan kaupungista kuvattuna Annapurnan suuntaan. Himalajan vuorijono näkyi upeana kaupunkiin. Oikealla yritän tehdä tuttavuutta aasin kanssa jossain pikkukylässä Annapurnan kupeessa.
Kathmandussa antauduin turismille ja kiersin niin Monkey templen kuin Durbar Squarenkin.
2010 tutustuin pitkään haaveilemaani Lontooseen yksin viikon ajan. Joku ystävällinen turisti nappasi kuvan melko ikonisen Big Benin edustalla minusta. Tätä on seurannut monet reissut Lontooseen, ja aivan varmasti tulee vielä seuraamaankin. Kaupunki on ehdoton suosikkini suurista metropoleista.
Kesällä 2011 vietin viikon Wienissä puhtaalla kaupunkilomalla. Päivät täyttyivät museoista ja leijonien hännän vedosta.
Vietin kesällä 2012 viikon Islannissa, joka jätti niin suuren jäljen minuun että sinne on päästävä uudestaan, viikossa ei ehtinyt nähdä kuin pintaraapaisun tästä uskomattomasta saaresta.
Syksyllä 2012 pääsin osallistumaan viinisadonkorjuuseen Serralunga d´Albassa, Italiassa, Sukulan viinitilalla Riikan opastuksessa. Olen jo kerran palannut tuohon kylään, eikä se varmasti jää viimeiseksi.
2014 olin jälleen Italiassa, tässä onnellinen hetki Cinque Terrellä, Corniglian kylässä.
Italiasta lensin suoraa Saksaan, ja vietin viikon Berliinissä, 2014. Olin toista kertaa kaupungissa, ensimmäinen kerta oli roadtripillä 2004, josta valitettavasti kuvat oli sitä luokkaa että en vaivautunut niitä tänne kaivamaan. Silloin kiersimme ystävän vanhalla Corollalla Ruotsia, Tanskaa ja Saksaa joitain viikkoja.
Mongolia, 2015. Ihmeellinen maa, uskomaton seikkailu.
Tässä vielä pari kaupunkilomakuvaa, vasemmalla syön maailman parasta pullaa Kööpenhaminassa, oikealla tutustun Varsovaan kevyessä vesisateessa.
Vanhojen matkojen muistelu on mukavaa, joillain reissuilla olen pitänyt myös matkapäiväkirjaa, joiden lukeminen on varsin hauskaa jälkikäteen. Etenkin Intia herätti hauskuutta, aika oli kullannut muistot niin että pelkkiä kuvia katsoessani mietiskelin kuinka kivaa siellä olikaan. Mutta lukiessani päiväkirjaa, tuli mieleen kaaokset, ahtaat bussit, kylmä/kuuma junamatka ja muut hauskuudet. Siitä huolimatta palaan sinnekin vielä joskus, viimeistään kun olen hävittänyt matkapäiväkirjani ja pelkät muistot mielessä jäljellä. Matkailu avartaa, on melko kulutettu lausahdus, mutta pitää paikkansa. Jokaisen reissun jälkeen tuntuu että jokin on minussa muuttunut. Joka kerta ylitän itseni jollain tavalla. Milloin se tarkoittaa vuorelle kiipeämistä, milloin bailaamista aamuun asti yksityisklubilla, joskus se on vain mahdollisuus päästä maistamaan maailman täydellisintä pullaa. Olen aina valmis seikkailuille ja avoin uudelle, ja tämä ominaisuus onkin ollut varmasti syynä että olen usein päätynyt erikoisiin paikkoihin, uskomattomat ovet on auenneet ja olen kokenut lukuisia jännittäviä hetkiä, myös välillä ihan tässä lähiympäristössäkin. Aina ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen seikkailun, mutta kyllä minä suosittelen matkaamaan maailman ääriin ja olemaan avoin uudelle ja ihmeelliselle. Ainakin itse aion jatkaa tällä linjalla. Ihan sinne maailman ääreen saakka.
Elämäntapana Elämä 