Marrasputkessa

Aamulla kello herättää 45 minuuttia aiemmin kuin olisi oikeastaan tarve. En tosin ole pariin viimeiseen tuntiin nukkunut juurikaan enää. Tämä sekopäinen ihmiskoe johon olen vapaaehtoisesti, yksin, lähtenyt mukaan. Tai no, en minä ihan yksin tässä ole, taitaa siellä lenkkipoluilla paraikaa moni muukin miettiä miten pysyy marrasputki päällä. Pyörin sängyssä miettien mahdollista reittiä, mitä muutoksia joudun tekemään jos aika ei tule täyteen, monelta se kello soikaan, laitoinko sukat valmiiksi illalla? Tuntuuko reisilihaksessa kireyttä? Onkohan jo nälkäkin? Suurin kysymys päässä on MIKSI?? MIKSI kukaan tekee tällaista? Onko tästä mitään hyötyä vai peräti haittaa ihmiskeholle? Ja tämän haluan selvittää. Miltä 30 päivän päästä tuntuu.

Lämpimästä sängystä ylös päästyäni toimin kuin automaatilla: lasi vettä, piilolinssit silmiin, hampaiden pesu, lenkkivaatteet päälle. Kuulokkeet korviin, avain taskuun, tossut jalkaan. Ja ulos hämärään aamuun. Sport tracker ovella päälle, musiikki soimaan. DJ Bobo kehottaa Let the dream come true. Reisilihas tuntuu edelleen kireälle. Lähden varovasti liikkeelle. 300 metrin jälkeen en enää muista reittäni. Enkä väsymystä. Harmaa sää ei haittaa mitään. Hetkeksi jopa unohdan haasteen, on vain tämä lenkki, hiekkatie ja minä. Ja DJ Bobo.

§1. Juokse joka päivä 25 minuutin lenkki.

Muita sääntöjä ei ole. Tuntuu vapaalle, voin valita milloin, missä ja millä vauhdilla juoksen. Mutta samalla olen kahleissa, siis joka päivä on keksittävä missä välissä lenkillä käyn. Ja ensimmäisenä päivänä marraskuuta, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aamuvarhaisella lähteä. Joten tein sitten kertaheitolla pikkuisen haastavampaa aloituksesta itselleni.

Ensimmäinen lenkki on nipin napin sääntöjen mukainen, ja kestoltaan 25:34 min. Lenkin jälkeen mieli on korkealla, tunnen että tämä onnistuu! Olen varautunut kyllä siihen, että jossain vaiheessa kuukautta tunne ei ole aivan samanlainen, mutta nautin nyt tästä. Toinen päivä tulee menemään iltalenkin parissa. Mahdollisuudet kunnon kurjuuden maksimointiinkin on ilmassa, mikäli sade yltyy iltaa kohti ja pääsee räntäsateessa hölkälle. Toiset tekevät tätä siksi että marraskuu menisi nopeammin ja juoksu toisi lohtua pimeään kuukauteen. Itsehän nautiskelen marraskuusta lenkkeilykuukautena ehkä eniten, aamut on pimeitä, illat on pimeitä, sataa paljon, mahdollisesti jopa lunta ja räntää. Mikä voisi olla kivempaa? Kuukauden päästä tiedetään, miten paljon oikeasti tykkään marraskuusta.

 

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Marrasputkessa

  1. Paluuviite: Vinkit kaamosmasennukseen | Elämäntapana Elämä

  2. Paluuviite: Marrasputki on päätös, jota takuulla kadun – Pipo silmillä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s