Istuin eilen omassa kodissani ruokapöydän ääressä, vastapäätäni istui argentiinalainen reissaaja, jonka olen majoittanut kotiimme pariksi päiväksi. Söimme lohikeittoa ja ruisleipää ja puhuimme matkustamisesta maailmalla. Ja samassa minuun iski pieni nolous. Kuinka aina vähättelemme kotimaatamme. Emme tiedä kunnolla nähtävyyksiä, haukumme kaikki sääolosuhteet ja pelottelemme vierasmaalaisia tympeistä suomalaisista. Tottahan on, että se paikka missä ihminen asuu, on yleensä se tylsin paikka omasta mielestä, mutta olisi hyvä pitää mielessä että jollekin toiselle se on unelmien täyttymys, eksoottinen lomamatka, unohtumaton kokemus. Kuten nyt uudelle argentiinalaiselle ystävälleni tämä marraskuinen pikavisiitti Helsinkiin toivottavasti on. Suomi tietysti tarjoilee nyt parastaan, on lunta, on pakkasta, tänään aurinkokin paistaa kirkkaalta taivaalta. Aina marraskuussa näin ei ole. Mutta, kyllä minusta se pimeä, kolea, usein märkäkin tyypillinen marraskuu on myös hauska. Se on varmasti eksoottinen ihmiselle joka tulee aivan toisenlaisista olosuhteista. Sieltä missä päivä on yleensä lähes samanpituinen, eikä lämpötila laske alle 10 asteeen. Ei väheksytä siis marraskuuta.
Sohvasurffari ystäväni kysyi puisesta pyöreästä rakennuksesta Kampissa. Tiesin sen liittyvän jotenkin hiljentymiseen ja kirkkoon. Vähän nolosti tunnustin etten ole ikinä käynyt siellä. Kuten en kovin monessa kirkossa Helsingissä muutenkaan. Aamulla tuon pyöreän rakennuksen ohi kulkiessani varovasti kurkistin lähemmin, ja kappelihan se on. Ehkä pitäisi joku päivä käydä. Ja kiertää vaikka kaikki hienot kirkot kaupungissa. Katsoa kotikaupunkia turistin silmin.
Emme ole suinkaan ainoa kansa joka vähättelee omia valttejaan turismissa, olen nyt ahkerasti kysellyt vinkkejä Buenos Airesiin, ja samalla huomannut kuinka tämä paikallisopas toimii kuten minäkin. Ei oikein tiedä mitä suosittelisi, missä olisi hyvä käydä. Eihän sitä itse ikinä muka tee mitään jännittävää omassa kotikaupungissa. Kuitenkin, kun miettii omia reissujaan, mieleenpainuvimpia kokemuksia on ollut kun Mongoliassa istuin iltaisin kello seitsemältä paimentolaisperheen kanssa katsomaan eteläkorealaista saippuasarjaa keskellä ei mitään jurtassa, tai Lontoossa kun istuin illan syöden ranskalaisia ja majoneesia ja juoden roseviiniä toimistotyöläisten afterworkilla kaupunginosassa joka hädintuskin mainitaan matkaoppaissa. Arki on kiinnostavaa kun se poikkeaa omasta arjesta, ja sitä tulisi rohkeasti esitellä ulkomaalaisille. Tällä kertaa itse suosittelin torikahvia munkkiposson kanssa, luovuin omasta saunavuorostani jotta vieras pääsi kokeilemaan saunomista ja tarjosin perisuomalaista lohisoppaa sekä jälkiruoaksi Fazerin sinistä ja glögiä. Olen lisäksi avoimesti kertonut omasta arjestani, kuinka ihmiset elävät ihan jokapäiväistä elämää täällä pimeässä, kylmässä, pienessä maassa. Ja olen kehunut Suomea. Ja Helsinkiä. Olen ollut ylpeä.
Couchsurfing-sivusto antaa hyvin mahdollisuuksia toimia paikallisoppaana, olen myös vain tavannut matkailijoita kaupungilla kertoillen heille Suomesta ja Helsingistä, joten jos ei halua kotiinsa vieraita nukkumaan, voi sivustolla myös tarjoutua kahviseuraksi esimerkiksi. Samalla kuulee tarinoita muualta maailmasta, joista voi saada ideoita omiin reissuihin. Matkailu avartaa, myös omalla kotisohvalla.
Meillä on tässä maa jossa turvallisuustilanne on hyvä, isoimmassakin kaupungissa on puhdas ilma, juomavesi on puhdasta, luonto on lähellä kaikkialla ja ihmiset ovat pääasiassa kielitaitoisia. Ollaan ylpeitä siitä ja mainostetaan häpeilemättä arvokasta pääomaamme matkustajille. Kyllä tänne halutaan tulla, jopa marraskuussa. Ja tokihan me haluamme turisteja tänne, onhan se melko suuri elinkeinon tuottaja monella alalla ja tulevaisuudessa toivottavasti vain kasvaa. Me voimme vaikuttaa tähän itse, olemmehan paras mainos kertoillessamme elämästä täällä.
Meillä on Ahvenanmaan saaristo, jossa kesäyönä voi näyttää tälle.
Länsiväylällä voi olla tällainen näkymä syyskuisena iltana.
Marraskuussa saattaa Katajanokalta löytyä näin kiva polku rannasta.
Porkkalanniemellä majoitus on kesäkuussa näin ihana.
Pyhätunturilla on lunta pitkälle kevääseen.
Elämäntapana Elämä 