Kilroy on täällä

”Hurukselassa, synkässä metsässä,  siellä Rapakivenjärven liepeillä,  on laudoista tehty maja mottimiehiä varten. Muutamia päiviä sitten harhaillessani siellä lumisessa metsässä, osuin sattumalta tuolle majalle. Ovi oli ja on edelleenkin lukitsematta, niin että oli hauska päästä varjoon, saada istua ja levähtää. Sillä majassa on penkkejä, pöytä, pola ja pikku kamiina, jossa voi keittää pirauttaa vaikka kahvit, paistaa läskiä jne. 

Istuin pöydän taakse penkille.  Sytytin pöllisavukkeen. Savu leijaili mukavana pilvenä kylmässä huoneessa. Silmäilin ympärilleni ja huomasin polalla paperilipun,  johon oli mm.kirjoitettu:”Kilroy on täällä”. Olisikohan täällä…? Jäin miettimään. Metsä humisi ulkona salaperäisesti. Se keskusteli joistakin omista asioistaan. Tupruttelin mahtavia sauhuja tupakastani. Jäseniäni raukaisi. 

Äkkiä näin toisella puolen pöytää jotakin liikettä savussa ja hiljainen ääni sanoi: ”Kilroy”.En osannut heti mitään vastata esittelyyn, jona sitä jälkeenpäin pidin. Kylmä väre kävi ruumiissani. Tupakkani sammui. 

Sinä aikana, jonka yhdessä olimme, voin sanoa, että se Kilroy on hauskannäköinen, veitikkamainen olento, mutta se voi olla myös vaarallinen. Voin vakuuttaa että Kilroy on sellainen veitikkamainen, joka voi esiintyä milloin missäkin: Tyynenmeren saarilla, Afrikassa tai missä hyvänsä. Nyt hän oli täällä pohjolan savotassa, matkailijan seurana, salaperäisenä olentona. 

Joku koputti ikkunaruutuun. Se oli tiainen. Savu oli huoneesta hälvennyt, Kilroy oli kadonnut. Kylmä puistatti ruumistani. Nousin ja poistuin majasta ja lähdin taivaltamaan kohti itää, kohti salaperäistä hämärää,  sillä oli iltapäivä ja aurinko laski. 

Onnistuuko jonkun näin henkilökohtaisesti tavata Kilroy ja seurustella hänen kanssaan. Sopii koettaa. Kukapa tietää vaikka hyvinkin onnistuisi. 

Tosin olen jälkeenpäin tuuminut,  että taisinpa vähän torkahtaa tuolla metsämiesten majassa. ”

 – Kulkija-

Tarina on julkaistu ensimmäisen kerran Keskilaakso-lehdessä 16.1.1948. Tarina tuli jälleen mieleeni,  kun viime yönä kamiinasta pöllähti savut metsämökin sisälle ja tuuli ulvoi nurkissa pimeydessä. Yrittiköhän Kilroy kertoa jotain? Vai torkahdinko minäkin? Mielikuvitus on yksi hienoimpia lahjoja joita olen suvussani saanut periä. 

Lukuisien tarinoiden kertoja, iso isoisäni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s