Heräsin aamulla 7.30 omassa metsämökissä, ilman herätyskelloa. Laitoin tulet kaminaan, keitin teeveden ja söin aamiaista auringon noustessa metsän takaa. 15 vuoteen tämä on ensimmäinen maanantai kun herään niin että minulla ei ole työpaikkaa. Ja miten hauskaa se onkaan! Kuuntelin luonnon heräämistä, yritin arvioida paljon kello on valon määrästä. Oli hyvä päätös viettää vapaavuoden ensihetket juuri täällä, irtautuminen arjesta käy aika tehokkaasti kun elää hetken keskellä metsää.
Auringonnousun tunnelmia tänä aamuna.
Koska metsä jossa mökki sijaitsee, on oma metsä, tarkoitti se tänä maanantaiaamuna metsätöitä. Pääsin auttelemaan polttopuiden teossa vesurin ja moottorisahan kanssa. Kyllä siinä muuten maailman murheet unohtuu. Myös se, että 3 tunnin metsätöiden aikana pidettiin kaksi kahvitaukoa, miellytti kovasti. Lapsuudessani olin usein mukana metsätöissä, silloin tosin minun tehtäväni oli istua nuotiolla pehmolelukoirani Turren kanssa ja välillä leikkiä oikean Rekku-koiran kanssa. Eli kyllä tämä aikuisena oli vähän raskaampaa hommaa, mutta hauskaa silti.
Maanantain metsätyöt.
Tasan kaksi vuotta sitten kun lähdimme M/S Eivorilla talvimyrskyssä kohti Jurmon saarta, ajattelin sen olevan suuri seikkailu. En uskaltanut edes ajatella vielä kunnolla mitkä seikkailut meitä odottikaan. Ja nyt vihdoin on koittanut se maanantai kun kaikki konkretisoituu. Työt on loppuneet, eikä tänään ollut kiire mihinkään. Eikä tule olemaankaan, 2017 tulee jäämään mieleen vuotena jolloin kiire loppui.
Elämäntapana Elämä 