Heppaterapiaa

Aamun alkaessa sarastaa varovaisesti kurvasin innokkaana tallin pihaan. Neljä päivää offareilla tuntui reisissä ja mielessä. Istuin satulahuoneeseen odottamaan tallin omistajaa Anua. Satuloiden keskeltä syliini loikkasi kissa. Ja siinä vasta seurallinen kissa olikin! Luulin että olen tutustunut yhteen seurallisuuden huipentumaan aiemmin mutta tämä kaveri veti kyllä vertoja sille. Hetken siinä tuttavuutta tehtyämme pääsin hakemaan hevoseni tarhasta sisälle.

Talliapulainen jätti minut ja hevoseni valmistautumaan kahden ja tottuneesti, edes juuri miettimättä, otin ämpäristä harjan ja aloin sukia pitkää talvikarvaa. Radiosta kuului Bloodhound Gangin Bad touch ja kyynel nousi silmäkulmaani. Samassa Anu tuli talliin ja ryhdistäydyin. Jouduin tosin myöntämään herkistyneeni hieman yksin ollessani myöhemmin. Mutta siis, miksi herkistyneenä hevostallissa? Juuri siitä syystä kuin olen aiemminkin laskureissuilla käynyt ratsastamassa välillä. Kun monta päivää käyttää vain siihen että opettelee uutta, miettii varusteita, sanastoa, säätiloja, ihan mitä nyt vaan uutta ja ihmeellistä, on oikeasti aika terapeuttista tehdä hetki juuri sitä mitä osaa. Minun ei tarvinnut hetkeäkään miettiä miten laitan riimun hevoselle tarhassa päähän, tai minkä harjan valitsen ämpäristä. Mutta  opin minä uuttakin, Lucky Ranchilla ratsastustyylinä toimii lännenratsastus, jossa on vähän poikkeavuuksia klassiseen ratsastukseen. Satula ja suitset löytyy kyllä mutta ne ovat vähän eri tyyppiset, satula etenkin oli yllättävänkin painava. Mutta sitten taas, hevoset ovat hyvin pidettyjä, kärsivällisiä ja ystävällisiä, joten satulointiin kulunut pidempi aika ei näyttänyt hevoskaveriani haittaavan. Suitset se melkein puki itse päähänsä. Harjoittelimme aluksi hieman ratsastuskikkoja pienellä kentällä, ratsastustapa muistutti paljonkin tapaa jolla Mongoliassa ratsastetaan. Hevonen toimii hyvin pienillä avuilla, ohjat ovat vain kevyesti kaulalla ja istunnalla tehdään suurin työ. Lännenratsastuksessa tietysti tärkeintä onkin että hevosen ja ratsastajan yhteistyö on niin saumatonta ettei ratsastajan tarvitse tehdä ylimääräistä työtä hevosen suhteen, yleensä kun karjapaimenella on siinä vähän muutakin puuhaa. 

Suurin osa tallin hevosista on American quartereita, työhevosiksi jalostettuja erittäin nopeita hevosia. Minulle tämä oli uusi rotu, josta jäi varsin mukava vaikutelma.

Ja sitten sinne maastoon. Anu on vasta alkanut tällä kaudella järjestää maastoratsastuksia, ja siitä innostuneena minäkin siis päädyin tänne. Ryhmäkoot ovat täällä pieniä, minä olin Anun kanssa kahdestaan ja ymmärtääkseni hän ei suuria ryhmiä haluakaan, etenkin jos kaikki ratsastajat ovat aloittelijoita ja tuntemattomia. Tämä kuulostaa erittäin järkevälle, hevosia sekä ratsastajia kohtaan. Heti ensimetreiltä lähtien minulla oli vahva tunne ystävällisestä hevostenkäsittelystä, tällä tallilla asuu yksi onnellisten hevosten lauma. Kävelimme pientä hevosten tekemään polkua hangessa ristiinrastiin Pyhäjärven rantametsikköä. Kaikkialla oli hiljaista, hevoset olivat rauhallisia ja juttelimme mukavia koko retken ajan. Olin kovin onnellinen palatessamme tallille, tosin olin ollut jo kovin onnellinen lähtiessäkin, mutta tunne vain voimistui. Hevosten hoidon jälkeen nautimme vielä maukkaat mantelikaakaot ratsastuksen päätteeksi. Täällä kokemus hevosten kanssa on kokonaisvaltainen, ei vain pelkkä ratsastus vaan elämys. Sain taas pari uutta ystävää tunturista, Anun sekä pari nelijalkaista karvakorvaa. 

Tämä on ihanan rauhallinen talli, trendikkäästi voisi sanoa että tämä tarjoilee nyt sitä mindfullnessia parhaimmillaan. Lisäksi Anulla ja hänen miehellään on pari hauskaa lumi-iglua pihallaan, joihin voi majoittua! Eli jos on aikaa, varaa majoitus iglusta ja käy vaikka parilla sielunlepuutus lenkillä heppojen kanssa. Lisää Lucky Ranchista löytyy täältä.