Perun herkut, osa 1

Boliviassa kului leppoisasti pari kuukautta, ja nautimme paljon paikallisia herkkuja. Bolivialainen ruoka on mielestäni aliarvostettua, etenkin viidakkoalueilla löytyi varsin maistuvia ruokia. Tästä huolimatta, ja etenkin saadessamme viimeisessä Bolivian kohteessa Copacabanassa ruokamyrkytyksen, odotimme kieli pitkällään paljon puhuttua perulaista keittiötä. Perussa kehutaan olevan Etelä Amerikan parhaat ruoat. Limasta löytyy muutamiakin ravintoloita maailman 50 parasta ravintolaa-listalla. Kaksi niistä on 10 parhaan joukossa. Näillä eväillä saavuimme Arequipaan, ja lankesimme 5 päiväksi kulinaristisiin viettelyksiin. 

Burger Chulls

Hampurilaiset eivät varsinaisesti ole perulaista keittiötä klassisimmillaan, mutta tämä paikka on mainitsemisen arvoinen silti. Söimme täällä yhteensä 4 kertaa! Hampurilaiseen voi valita kanan, lihan tai kasvispihvin (kasvisvaihtoehto on peri perulainen quinoasta valmistettu), viidestä eri kastikkeesta mieleisen sekä halutessaan erilaisia lisukkeita. Ateriaan kuuluu passionhedelmämehu ja ranskalaiset perunoista tai bataatista. Tai niiden yhdistelmästä. Ja voin sanoa että niin hyvää hampurilaista kuin täältä saa, en muista syöneeni. Leipä on ihanan kuohkea, raaka-aineet laadukkaita ja kastikkeet erittäin maukkaita. Täältä saa myös mainiota Oltree siideriä, jota valmistaa brittiläiset kaverikset Arequipassa. 

Burger Chullsin kanahampurilainen bataatti-peruna ranskalaisilla.

Hatunpa

Ravintola on keskittynyt, mihin muuhunkaan, perunaan. Minä olen suuri perunan ystävä, joten tämä oli luonnollisesti yhden illan illallisvalintana. Paikka on pienehkö, ehkä 10 pöytää ja avokeittiö. Hauska yksityiskohta oli meidän pöytään tuotu Suomen lippu, pikku juttu mutta teki olon tervetulleeksi. Ja onhan se hauskaa että peruna on peruna suomeksi! 

Ruokalistalta löytyi erilaisia perunavaihtoehtoja valinnaisten lisukkeiden kanssa. Minun valintani oli 7 erilaista perunaa stroganoffin kanssa. Paikka tuli täyteen lähes heti meidän jälkeen, ja salissa oli vain yksi tarjoilija, mikä vähän häiritsi tunnelmaa. Hän oli erittäin ystävällinen ja ammattitaitoinen mutta hänellä ei kerta kaikkiaan aika riittänyt kaikkialle. Näin ollen meillekin jäi vähän epäselväksi mikä peruna oli mikäkin ja olisi ehkä muutenkin ollut kiva tietää niistä enemmän. Siitä huolimatta, hyvää oli! Paikallinen olut maistui kivasti varsin suomalaisen perunaa ja lihasoosia annoksen kaverina. 

Sampsan annoksessa 7 erilaista perunaa perinteisen perulaisen lomo saltadon kanssa. Takana minun stroganoff.


Las Gringas

Tänne päädyimme kahdesti. Lounaalla ravintola tarjoilee täytettyjä focaccia leipiä, pastaa ja salaatteja, illalla taas tarjolla on pitsaa ja focacciaa. Ensikosketus oli lounas. Söimme täytetyt leivät, jotka olivat mainiot. Focaccia oli kuin Italiassa, mehukasta ja kuohkeaa. Valitsin täytteeksi kanaa. Sampsa söi possupullat, jotka toimi oikein kivasti, possu oli rapeaksi paistettua ja rasvaista. Täällä oli tarjolla myös Oltreen siideriä, mutta maustettuna passion hedelmällä. Oikein mielenkiintoinen makuelämys. Iltakäynnillä söimme pitsat, ne ei ehkä ihan yltäneet focaccian tasolle mutta ihan hyvät nekin olivat. Listalla oli varsin innovatiivisia makuja, mm. mustikkaa possun kanssa. 

Crepicimo

Arequipassa on paljon ranskalaisia, niin turisteina kuin ilmeisesti asumassakin, ja monissa paikoissa näkyy ranskalainen keittiö myös yhdistettynä perulaiseen. Tämä letturavintola kyllä oli aivan ranskalainen. Paikka sijaitsee ranskalaisen koulun sisäpihalla, joten saimme kuunnella samalla syödessämme kun lapset harjoittelivat ranskalaisia lauluja. Letut olivat hyviä, niihin oli tarjolla lukuisia eri täytteitä. Valitsin sinihomejuusto-päärynä-pähkinä täytteen. Juustoa oli ehkä minun makuuni vähän liikaa mutta muuten se oli oivallinen lounas. Jälkiruoaksi lettu vadelmahillolla ja jäätelöllä kruunasi lounaan. 

ZigZag

Ravintola sijaitsee tunnelmallisessa kiviholvissa. Keittiötä vetää alunperin sveitsiläinen kokki, ja gastronomia on mukava fuusio Alppeja ja Andeja. Paikka painottaa lähiruokaan ja sesonkeihin. Viinivalikoima on yllättävän runsas, etenkin Bolivian jälkeen. Söimme illallisen pitkän kaavan mukaan, alkuun valitsin perinteisen rapucocktailin, joka tosin oli hieman mukailtu. Mukana oli hedelmiä ja avokadoa ja ravut olivat suuria. Sampsa valitsi kalacarpaccion, jossa löytyi lohta ja taimenta. Molemmat olivat mainioita valintoja. 

Pääruokana otin ankkaa, Sampsa valikoiman lihoja (alpakkaa, lammasta, nautaa). Annos oli niin suuri että minulle olisi riittänyt pelkkä pala ankkaa joka oli täydellisesti paistettu ja maustettu. Lisukkeeksi valitsin uunissa paahdettua perunaa ja vihreän salaatin. Aivan liikaa. Annoksen kaverina tuli vielä 4 eri kastiketta, niitäkään en olisi välttämättä edes kaivannut mutta hyviähän ne olivat.

Jälkiruokana suklaa- ja kahvimousset sekä pisco cocktailit. Erittäin harvinaisesti täällä pääruoka oli ehdottomasti paras koko menusta. Alku- ja jälkiruoat olivat hyviä mutta eivät yltäneet pääruoan tasolle. Viiniksi valitsimme perulaisen punaviinin, Ican laaksosta. Oikein hyvää oli sekin. Palvelu oli ensiluokkaista ja ystävällistä, eikä missään vaiheessa tullut tunne että meidät olisi unohdettu, mikä usein tapahtuu huolimatta missä maassa ollaan. Perulaista palvelukulttuuria ei juuri ole näkynyt kehuttavan, mutta näiden paikkojen perusteella voin sanoa että palvelu on oikein hyvää täällä. 

Tästä on hyvä jatkaa matkaa, muutama viikko menee retkikeittimen kanssa mutta Lima siintää jo lähitulevaisuudessa.  

Kuvat tässä postauksessa ovat poikkeuksellisesti kaikki kännykällä kuvattuja, keskityimme enemmän syömiseen kuin kuvaamiseen. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s