Poistuin vajaa viikko sitten Perusta puolentoista kuukauden jälkeen melko ristiriitaisissa tunnelmissa, enkä vielä osaa oikein edes sanoa pidinkö lopulta maasta vai en. Mutta sen osaan sanoa, että ruoasta todella pidin. Jopa kaikkein turistikkain aukio Cuscossa tarjoili monenlaisia herkkuja ravintoloissaan, eikä vain pelkkää pitsaa ja hampurilaista mikä on ilmeisesti yleinen oletus turistin mieliruoasta maailmalla.
Suuntasimme siis Arequipasta Cuscoon, johon suuntaa suurin osa Perussa käyvistä turisteista. Machu Picchu ja lukuisat muut inkarauniot kun ovat lähistöllä. Kaupunki sinällään ei tehnyt vaikutusta, lähinnä negatiivisen, mutta siellä löytyy erinomaisia ravintoloita, jotka mukavasti ruokkivat väsynyttä vaeltajaa. Mainitsemisen arvoisia ovat Organika ja Rucula, saman omistajan vain vähän toisistaan poikkeavat paikat. Ruculasta löytyy ehkä vähän ruokaisammat vaihtoehdot, kun taas Organika vaikutti panostavan lounaaseen ja keveämpiin ruokiin. Jutun juju on vihannestarhat Cuscon lähellä josta tulee maittavat salaattitarpeet ravintoloihin. Palvelu oli Organikassa mainiota, Rucula enemmänkin perulaisen vähäeleinen. La Sangucheria 154 taas on erikoistunut täytettyihin leipiin. En ole ehkä ikinä syönyt niin hyviä leipiä. Täytevaihtoehdot olivat hauskoja, thai kanaa, quinoa pihviä, asadoa… Kävimme useamman kerran. Machu Picchu vaelluksen aikana söimme vain omia kokkailuja, mitkä nekin toki maistuvat aina hyvälle pitkän päivän jälkeen retkikeittimellä valmistettuna, niissä upeissa maisemissa vielä, mutta saavuttuamme Aguas Calientesiin, päädyimme Mapacho ravintolaan syömään. Odotukset eivät olleet korkealla, kylä kun on mitä on. Mutta ravintola yllätti täysin, olimme ajatelleet syövämme vain nopeasti jotain pientä, lopulta kolmen ruokalajin jälkeen totesimme paikan ansainneen hyvät arvostelunsa. Heillä löytyy myös varsin mainio olutvalikoima.
Organikan lounassalaatti.
Ruculan jälkkärikakku.
Cuscosta siirryimme odotettuun Limaan. Kaupunkielämä tuntui hauskalle vaihtelulle ja olimme päättäneet hieman panostaa ruokailuunkin. Jopa niin paljon että oli pakko ostaa Cuscosta vähän vaatteita jotta kehtasi mennä heti saapumisiltana Astrid & Gastoniin syömään. Saimme viimehetkellä pöydän sieltä keskiviikkoillalle, joten se oli otettava. Ravintola on sijalla 33 tämän vuoden 50 parasta ravintolaa-listalla, kymmenen parhaan joukossa oleviin Centraliin tai Maidoon emme saaneet pöytää, ei päästy edes jonoon noin lyhyellä varoitusajalla. Valitsimme luonnollisesti yllätys menun, taisi olla 15 ruokalajia yhteensä jos en mennyt laskuissa sekaisin. Ruoat olivat toinen toistaan maukkaampia, ja hauska sekoitus perinteistä perulaista keittiötä ja modernia kansainvälistä gastronomiaa. Annokset olivat kauniita ja lautaset hauskoja. Juomapaketti toimi loistavasti, mukana oli paikallisia artesaanioluitakin. Kaikki oli siis täydellistä. Paitsi. Se perulainen palvelukulttuuri. Tai en tiedä mistä johtui mutta palvelu ei ollut lähelläkään ruoan tasoa. Ja se tottakai latisti tunnelmaa, riippui täysin tarjoilijasta kuka milloinkin toi annoksia saimmeko kunnolla tietää mitä siinä oli. Mitään ylimääräistä juomapaketin ja menun ulkopuolelta ei ehdotettu, eikä edes oikein annettu mahdollisuutta tilatakaan. Joten kun lopuksi pöytään ilmestyi valtava suklaalipasto, mutta sen kanssa ei tarjottu, kysytty, odotettu tilattavan, mitään, oli vähän suru puserossa. Onneksi lipastosta sai valita niin paljon suklaata kuin halusi, se lohdutti kyllä. Ja laskun tullessa pöytään olimme myös iloisia, illallinen kun kustansi vain yhden kolmasosan hinnasta jonka olisi saanut pulittaa vastaavasta pohjoisella pallonpuoliskolla.
Halusimme syödä myös sushia, sitä Perussa rakastetaan, tai paremminkin nikkei fuusiota, jossa sulavasti japanilainen ruoka kohtaa perulaisen. Valitsimme Achen, Maidoon kun emme tosiaan päässeet. Ache sijaitsee pelottavasti erään suuren hotelliketjun alakerrassa, ja jännitimme onko se hintansa väärti. Se oli nimittäin melko arvokas. Kyllähän se oli. Ruoka oli todella hyvää, ja sushissa löytyi hyvin jännittäviä makuja. Palvelu oli ensiluokkaista, ja vaikka olimme lounaalla liikkeellä, meistä pidettiin erinomaista huolta. Paikka myös täyttyi viimeistäkin pöytää myöten, osa useampaankin kertaan, enkä ihmettele, niin hyvää oli ruoka.
Limasta suuntasimme Chachapoyan kylään, josta löytyi varsin kiva pitsapaikka Candela. Pitsat olivat enemmänkin pannupitsoja, raaka- aineet tuoreita ja tunnelma mukavan leppoisa. Lisäpisteitä musiikista, Nina Simone soi taustalla.
Kylässä oli myös erinomainen aamiaisravintola, Cafe Fusiones, joka tarjoili erilaisia aamiaisvaihtoehtoja. Ihania tuorepuristettuja mehuja ja hyvää kahvia. Kävimme siellä myös syömässä yhden päivällisen, tarjolla on paljon kasvisvaihtoehtoja, salaatteja ja leipiä. Yleisestikin Perussa on runsaasti kasvisruokaa tarjolla, trendi näkyi niin rannikolla kuin vuoristossakin. Chachapoyasta suuntasimme vielä yhdeksi päiväksi rannikolle, Chiclayon kaupunkiin. Kaupunki ei tarjonnut mitään jännittävää, joten teimme päiväretken Pimentelin rantakohteeseen. Tunnelma oli outo, aivan kuin paikka olisi jäänyt käyttämättömäksi 90-luvun nousukauden jälkeen. Tosin olimme liikkeellä aika lailla sesongin ulkopuolella, eikä turisteja näkynyt missään, mutta siltikin tunnelma oli jännä. Onneksi kuitenkin rantaravintolat jaksoivat houkutella meitä kilvan terasseilleen, ja niinpä me nautimme Perun viimeiset chevichet rannalla pisco sourien kera. Tähän oli hyvä lopettaa, ruoka oli jälleen mainiota, palvelu taas ei.
Lämmin suositus siis kaikille kulinaristeille, menkää Peruun. Ruoka on vertaansa vailla, ja hintataso on varsin maltillinen verrattuna esimerkiksi Suomeen. Kaikkia ravintoloita tässä ei edes nyt ole mainittu, kaikkialla ruoka oli maukasta, nämä vain ehdottomat helmet. Ruokakuvaajaa minusta ei varmasti koskaan tule mutta saa näistä varmaan vähän käsitystä millaisia herkkuja nautittiin. Vain murto-osalla on omat nettisivut, suurimmalla osalla pelkkä facebook sivu joten en ole kaikkiin lisännyt linkkejä suoraa tarjolle.
Elämäntapana Elämä 